lauantai 22. elokuuta 2015

Jyväskylä


Jyväskylään lähdimme 20.8.2015 hetken mielijohteesta, ilman tiedonhankintaa määränpään kiinnostavista kohteista. Saatiin hyvä opetus siitä, että omatoimimatkalle ei kannata sännätä valmistautumatta ainakaan sen, jonka matkanteko uuvuttaa. Päämäärämme, näköala kuuluisalta Harjulta ( kaupungin oma Harju-sivu ) jäi näkemättä koska emme tienneet upeista Neron portaista emmekä Harjun laella olevasta Vesilinnasta mitään vaan kapusimme ensimmäisiä kohdalle osuneita puuportaita ylös heti kaupunkiin saavuttuamme ja hotelliin kirjauduttuamme, matkasta nääntyneinä zombeina.

Toinenkin opetus saatiin: matkalle on lähdettävä kahdeksi hotelliyöksi, koska emme pitkän automatkan jälkeen ole täysissä voimissamme vaan uupumuskoomassa ilman aivotoimintaa. Kaksi hotelliyötä maksaa tuplasti, mutta kun perillä on kokonaisen päivän, tulee jotain nähtyäkin.




 Kolmas kerta samassa kohdassa kesällä 2015. Tällä kertaa 21.8. matka ei jatku mihinkään näistä.
 

























No nyt alkaa määränpää näkyä opasteissa. Jyväskylä, here we come!













Olin ällistynyt syysruskan aloittelusta - kesä tuntui olevan vielä hehkeimmillään, viileän alkukesän jälkeen helteinen.













Vuolenkoskella väittivät tätä maailmanennätys-heinäseipääksi. Mahtoivatko päästä Guinnessin Ennätysten kirjaan?


















Tähtiniemen silta Heinolassa. Sillasta saa parhaiten kuvan kauempaa kun ei itse ole sillalla tai sille menossa, mutta nyt piti tyytyä tien päällä autosta näpättyihin kuviin.











Tähtiniemen sillalle saapumassa.














Nelostien yli rakennetun Tähtihovi-kahvilan tien yli menevästä putkesta sai Tähtiniemen sillasta kuvan tarvitsematta itse olla sillalla, mutta tien suuntaisena otetusta kuvasta ei tullut kummoinen.











Sääli ettei valtateiden silloilla voi pysähtyä kuvaamaan. Tähtiniemen sillalta avautuivat järvimaisemat. Autosta kuvatessa ohivilistävää näkymää ei kuvasta tule häävi.











Tähtiniemen sillan jälkeen mentiin nelostien yli rakennettuun Tähtihovi-kahvilaan Teboilin huoltoasemalla.












Nelostien yli rakennettu Tähtihovi-huoltoasema ja kahvila.














  Tähtihovi-kahvilan nelostien yli menevä putki.














Jyväskylän Harju oli yksi kohteistamme jotka halusimme nähdä. Harju- tai vaaramaisemia alkoi olla kaupungin lähitienoilla. Tässä selvä hakkuuraja vaaran laella.


 



Automatkan uuvuttamina saavuimme vihdoin hotelliin. Sen maanalainen parkkiluola oli hurja ja pelottava, mutkikas sokkelo.
 











 Hotellihuone oli ihan tyylikäs. Pehmeät vuoteet upottivat niin kuin hotellivuoteet aina.













Hotellin käytäviä.




Hotellin käytävällä oli upea lipasto (senkki? kaappi?).













Kirjauduttuamme hotelliin läksimme uupumuskomassa zombeina kävelemään Harjulle. Osuimme näiden portaiden kohdalle, kipusimme ne ylös. Huomaa, että ensimmäinen tasanne on välitasanne, katu on hyvän mokoman alempana.












Portaiden yläpäässä polku jatkui ylös. Sen vielä jaksoimme.













Puut peittivät maisemat. Pettymys: tämäkö se kuuluisa Harju nyt on? Jälkeenpäin vasta selvitin, että Harjulle olisi pitänyt nousta Neron portaita sekä käydä Vesilinnassa. Siispä toinen Jyväskylän-retki tiedossa.










Harjun jälkeen oli onneksi aterian aika. Menimme siitä mistä aita on matalin eli söimme hotellin Torero-ravintolassa. Mies söi annoksen nimeltä ankkaa & ankkaa, jossa oli ankan rintafilettä ja ankankoipi. Keltainen pannukakkuviipaleen näköinen on perunapaistos. Annos oli suuri ja maistui hyvältä.








Minulla ei ollut nälkä joten tilasin kanasalaatin. Se tuotiin hauskassa vinossa kulhossa.













Annos oli valtava, ison ruoka-annoksen kokoinen. Isot broilerifileet olivat lämpimiä. Mutta voi! Syvässä kulhossa oli mahdotonta leikellä fileitä haarukkapaloiksi! Syvässä kulhossa tarjottavan aterian pitää olla valmiina haarukkapaloina! Koska minulla ei ollut nälkä, syöminen jäi näykkimiseksi. Viini kuitenkin virkisti.








Ravintolan terassi antoi lasikattoiseen käytävään, joka alun perin oli ulkokatu, jonka toisella puolella oli toinen talo. Liiketilojen remontissa kadusta tehtiin sisäpiha.











  Sisäpihaksi muutetun kadun toisella puolella oleva talo oli stailattu eteläeurooppalaishenkiseksi.










Aterialla juotu viini elvytti minutkin jälleen toimintakykyiseksi, ja lähdimme katselemaan kaupunkia vilkkaalle kävelykadulle, jonka varrella hotelli sijaitsee.




 






Keskustan kävelykortteleita. Terasseja vieri vieressä.










 

 














Kävelykatu oli uskomattoman vilkas ja täynnä illanviettäjiä.













Kävelykortteleiden risteyksessä ihmiset istuskelivat illansuussa.


Lisää terasseja kävelykadulla.














Jyväskylän pyöräparkit olivat uskomaton näky. Niitä oli useita, ja pyöriä tuntui olevan tuhansittain. Olisipa kiintoisaa tietää, toimivatko ne pyörävarkaiden valintamarkkinoina.











Yksi pyöräparkeista sekä kävelykadun modernia arkkitehtuuria. Tuo mieleen Helsingin Narinkkatorin Kirnun (tökkää samalla tavalla silmään).












Kunnianarvoisa Jyväskylän lyseo.














Nikolainkulma on yksi Jyväskylässä säilyneistä julkisista puurakennuksista. Kulmauksessa on Wilhelmiinan konditoria, jolla on tietenkin myös terassi kadulla.











Nikolainkulma modernien standardilaatikoiden puristuksessa. Koristeelliset vanhat puutalot uuden talousrakentamisen seassa ovat apea näky. Kaipa tämä sitten edustaa sitä historiallista kerroksellisuutta, jota kaupunkikuvassa pidetään toivottavana.









Jyväskylän vanha asemarakennus, jossa aseman asemesta on ravintola Musta kynnys terasseineen.













Asemarakennus radan puolelta. Ovesta ei kuitenkaan pääse asemalle vaan se on ravintola Mustan kynnyksen takaovi.












Asemalta näkyy toisenlaista Jyväskylää radan toisella puolen. Asemalla seisoi silmänkantamattomiin yltävä tukkijuna.










Tukkijuna ylti silmänkantamattomiin.









Asemakadulla ankeiden liikerakennusten kivijalkaravintoloilla on kaikilla terassit.













Jyväskylän vihreä liikennelaitos.














Asemakadun kaupassa myytiin lankavyyhtejä? Ehei. Arvaatko mitä ovat?













Matti Peltokankaan veistos Kahden kesken. Miljoonakello valaisinpylväässä muodostaa kolmannen pyör(yl)än. Veikkaan että tämä veistos on syntynyt samasta inspiraatiosta kuin saman tekijän Kotkassa oleva Takertuminen.










Kävelykatu aamuvarhaisella hotellin ikkunasta.


Toiseenkaan suuntaan ei näkynyt ketään.


















Aamulla kirjauduimme hotellista ulos ja läksimme autolla katsomaan Toivolan Vanhaa Pihaa









Toivolan Vanha Piha kadulta nähtynä.














Sepän paja Toivolan Vanhassa Pihassa.














Kahvila Muisto Toivolan Vanhassa Pihassa.


















Vanha kaappi Kahvila Muistossa.


















Kahvila Muiston kahvi jauhetaan paikan päällä, kun asiakas on tilauksensa tehnyt. Kahvi kerman kera oli parasta mitä milloinkaan olen juonut. Suklaa-mustaherukkakakku oli paras milloinkaan syömäni kakku: voimakkaat aidot herukan ja suklaan maut.










Toivolan Vanhassa Pihassa on Keski-Suomen museon käsityöläismuseon kiehtovia vanhoja koti-interiöörejä. Kävimme vauraan kuparisepän kodissa.








Kuparisepällä oli alivuokralaisena suutari.

















Sali oli hienon hieno.


Salin sohvalla oli upeasti kirjailtu tyyny.















Käsityöläismuseon oppaan vinkistä suunnistimme aamupäivän aikana vielä Kuokkalan kartanoon. Matkalla osuimme Rauhalahden voimalaan. Pidän tämmöisistä rupisista näkymistä.





Rauhalahden voimalasta lähtee voimavirta. Myöhempien aikojen juhannussalko.

















Matkalla Kuokkalan kartanoon eksyimme Jyväskylän kuuluisaan puutarhatavarataloon Viherlandiaan. Sen sisäänkäynti oli sangen vakuuttava puutarhaosaamisen suhteen.


Viherlandia on panostanut sisäänkäyntiinsä, jossa on myös kesäkukka- ja perennaistutuksia.












Kuokkalan epäsymmetrinen kartanorakennus on erilainen kuin kartanorakennukset usein. Kansallisromanttisia ja klassismin piirteitä yhdistelevä rakennus valmistui vuonna 1904.




Kuokkalan kartanon pihalla on runsaasti veistoksia. Tässä tukinuittaja, jonka pienetkin yksityiskohdat piirtävät kasvot vihjaavat että veistos on näköisteos oikeasta henkilöstä. En vielä ole löytänyt verkosta tietoja tästä teoksesta, kuka lienee kuvanveistäjä?


Kuokkalan kartanon terassin lattiaa.














Kuokkalan kartanokahvilan myymälätilat. Joimme kahvia täällä kun emme tienneet, että kahvilavieraat voivat valita muitakin kartanon upeita huoneita kahvitteluun. Erinomaisia kuvia myös kahvitteluhuoneista Hurmioitunut-blogissa. Tosin en tiedä voiko huoneen valita milloin tahansa vai pitääkö etukäteen sopia.


Kartanokahvilan myymälätilan pöydillä oli hurmaavat pitsiliinat.













Kuokkalan kartanon jälkeen suunnistimme kotimatkalle. Vielä vilkaisin Naissaaren kanavaa.


Nelostie ylittää Naissaaren kanavan. Sillan alla. Raskaat ajoneuvot jylisyttivät sillan alusta pelottavasti.